Magnild Eudialyte "Elsi"

Kiitos kuvasta © Paul Morris (CC BY-SA 2.0)

VTR-23145 shetlanninlammaskoira narttu väriltään soopeli, säkäkorkeutta 35cm syntynyt 11.11.2021 Norjassa iältään 1v, ikääntyy satunnaisesti kasvattanut Magnild omistaa Amanda Leppo & Toni Kangasala

Historiikki

Voidaan vaikka aloittaa siitä, että mä en ole ikinä ollut mitenkään kummoinen koiraihminen. Joo on ne koirat kivoja, niitä on kiva paijata ja niiden kanssa on kiva leikkiä. En mä ollut kuitenkaan koskaan ollut sellaista oikeasti päivää pidempään hoitanut tai sellaisen kanssa elänyt. Saatika kuvitellut koskaan omistavani sellaista. Tuli kuitenkin vuoden 2020 joulukuu ja erityisesti se kuuluisa 24. päivä. Mulla on ollut aina tapana viettää joulut vanhempieni luona Keuruulla, joten sinne mä olin matkustanut tänäkin vuonna.

Meidän perinteen mukaan lahjat on avattu aina vasta ihan illalla joulusaunan jälkeen. Olin ostanut äidilleni ne iänikuiset villasukat, mutta myös tämän pitkään ja hartaasti toivoman uuden ompelukoneen. Isälleni olin valikoinut tuliterät kiikarit ja lahjakortin läheiseen rautakauppaan. Minä kun en noista työkaluista ja muista härpäkkeistä hirveästi tiennyt niin turvallisempi ehkä antaa isäukon itse käydä etsimässä tarvitsemansa. Odotin vanhemmiltani taas yhtä uutta yöpukua, koska sellaisen olin saanut tähän mennessä joka joulu. Siis ihan oikeasti aivan taaperosta saakka. Ja ehkä jotain muuta kivaa, vaikken mitään ollut varsinaisesti toivonut.

Lahjoja availtiin ja niistä paljastui hyvin perinteisiä muistamisia niin ystäviltä kuin suvultakin. Kaikki paketit oli lopulta avattu ja olin jo valmistautumassa yöpuulle, kun isäni koputti vierashuoneen oveen. Se käski mennä katsomaan vielä rannan saunatuvasta. Mä vähän yritin väittää vastaan, että eikö olisi jo nukkumaanmenoaika ja enkö mä ollut jo vähän turhan vanha yllätyksille. Ei siinä sit auttanut kuin vetää villasaapikkaat jalkaan ja lähteä kevyessä lumipyryssä tarpomaan rinnettä alas äiti ja isä vanavedessä.

Ai ku joku ois saanu ikuistettua mun ilmeen kun avasin sen saunatuvan oven ja näin mitä sinne oli kiikutettu. Ois saatu taas loistava otos jonnekin perheen leikekirjaan. Siinä se Manta taas seisoo hoo moilasena kun ei tiedä itkiskö vai nauraisko. Porukat oli toden totta hankkinut mulle helkutti vieköön ihan oikeen ja elävän koiran. Eihän siinä sitten auttanut kuin vajota polvilleen saunatuvan lattialle tervehtimään tuota pienen pientä karvapalloa.

"Aateltiin, että kyl sä tilalle tarviit vahtikoiran kans", äitini totesi selkäni takaa oven raosta lämmin hymy kasvoillaan. En m ollut koskaan koirasta haaveillut, mutta Elsin kanssa meillä bondas heti enkä mä voisi enää elää varmaan päivääkään ilman.

Luonnekuvaus

Elsi on ihan samanlainen kuin omistajattarensa: pieni mutta pippurinen. Tältä vahtikoiralta ei jää mikään huomaamatta ja se on aina salamana paikalla siellä missä tapahtuu.

Hoitotoimenpiteet eivät ole niitä Elsin lemppareita. Vaikka karvainen ystävämme rakastaakin huomiota ja rapsutuksia, niin kynsien leikkuun tämä tuppaa ottamaan hiukan turhan dramaattisesti, samoiten eläinlääkärikäynnit. Tilanteet ovat kuitenkin neuvoteltavissa ja sujuvat kivasti pois alta namipalkalla.

Lenkkiseuralaisena tämä neiti on varsin mukava. Se kulkee nätisti niin hihnassa kuin irtikin, metsässä tai keskellä kaupungin vilinää. Pidemmillä maastoretkillä narttu on kätevä napata kärryille viereen kun se väsähtää itse käppäilemään.

Sukutaulu

Kuvagalleria

Kiitos kuvista © Paul Morris (CC BY-SA 2.0)

Varustekaappi

Varusteet © Kreivittären Varusteliike

Hoito-ohjeet