Lumetupa

Lempilampi ktk-kelpoinen, 2 Star Prospect

	Lempilampi VH23-018-0085	Syntynyt 31.01.2023, Suomi (6-vuotias)
	Suomenhevonen, ori	Kasvattanut Liisa Tuoninen (VRL-12701), Tuoninen
	Rautias, säkäkorkeus 155cm	Omistaja Lumetupa, VRL-14657
	Painotukseltaan kenttäratsu	Koulutukseltaan Helppo A, 100cm, 90cm, Helppo
	Kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan - Tämä on virtuaalihevonen

Lempilammen nimi tarkoittaa, no, lempilampea. Suosikkilätäkköä. Miten asian nyt tahtoo ilmaista. Aivan liian moni ystäväni ja tuttavani on kuitenkin irvinyt minun nimenneen hevosen Mikko Leppilammen mukaan, kirjoitusvirheen kera tietenkin. Tämä tämmöinen ei käynyt mielen vieressäkään, enkä erityisemmin edes perusta Leppilammesta (ainakaan juontajana, Rönninä hän on loistava). Napakoiden lempinimien suosimisen sijaan aloin puoliksi ironisesti kutsumaan kasvattiani Leppilammeksi, ennalta-arvattavin seurauksin.

Unton ja Vieskan varsasta toivoin, odotin ja oikeastaan oletinkin alusta asti helppoa, hienoluonteista hevosta erinomaisella ratsastettavuudella. Jo varsana pikku Lempilampi, Leppilampi, oli ihanan rehti, reipas, avoin kaikelle, hyväntuulinen ja vastaanottavainen. Uuden opettaminen tuntui tavallistakin palkitsevammalta varsan, sittemmin nuoren, selkeästi kuunnellessa tarkkaavaisena pyrkien alusta asti samalle sivulle ihmisen kanssa. Kapasiteettia ori ei lopulta perinyt yhtä paljon kuin olin toivonut sen perivän, Leppilampi jäi helpon luokan ratsuksi kuten isänsäkin. En minä sitä kyllä loppujen lopuksi jäänyt isommin harmittelemaan, aivan passelin tasoinen hevonen, todella tasainen ja hyvä läpi joka osakokeen, ihana yritteliäs ja sopeutuvainen ratsu! Vaikka nyt omaani kehunkin, tämän varsan kohdalla geenilotosta tuli ihan vähintään kuusi oikein.

Leppilampi on se satavarma valinta vähän joka menoon, hevonen, jonka käytöksestä tai suoritusvarmuudesta ei tarvitse isommin murehtia. Tietysti meillä kaikilla on hyvät ja huonot päivämme, joskus jokin lihasjumi tai väsymys haittaa menoa, mutta ainakin Leppilampi yrittää aina parhaansa eikä todellakaan käyttäydy huonosti. Koskaan. Ikinä. Täydellisen salonkikelpoinen herrasmiesori kotona ja kisapaikoilla, muiden orien seassa ja tammojen lähettyvillä. Toimii todella nätisti myös lasten ja aloittelevien hevosihmisten käsissä, esiintyy itsevarmasti ja miellyttävästi.. Charmantti luottohevonen.

Tämän hurmurin kelpaa viedä erilaisiin tapahtumiin edustamaan, olemaan rapsuteltavana, toimimaan talutusratsuna. Leppilampi nauttii ihmisten seurasta ja selkeästi arvostaa saamaansa huomiota kuitenkaan koskaan kerjäämättä sitä. Raudikko osaa antaa ihmisille tilaa, mutta luvan saadessaan se kyllä painaa päätään lähemmäs, tulee paijattavaksi ja taputeltavaksi. Umpikiltti ori kirvoittaa hyvällä käytöksellään kehuja niin satunnaisilta vierailta kuin kengittäjältä ja eläinlääkäriltäkin, jotka selkeästi toivoisivat jokaisen asiakkaansa olevan yhtä esimerkillinen kuin Leppilampi on. Yhtikäs mikään käsittelytilanne ei tuota ongelmia, tässä on niin helppohoitoinen hevonen kuin olla ja voi! Tarhan tai laitumen portillekin raudikko ravaa vastaan kun sitä kutsuu nimeltä, vislaus innostaa orin ihan laukkaamaan. Lastaus sekä purku ovat kerrasta kyytiin ja nätisti ulos -tyylisiä tapahtumia, matkustaminen itsessään sujuu sekin rauhallisesti Leppilammen mussuttaessa kaikessa rauhassa heiniään.

Kympin käytösnumeron lisäksi kuvitteellisesta koulutodistuksesta löytyy kympin ratsastettavuusnumero. Liikkeiden sekä estetekniikan osalta paperiin on kirjattu seiskaa ja kasia, ei missään nimessä heikkoja suorituksia, muttei rodun parhaimmistoakaan. Tasaisen hyvää kuitenkin, ja orin asenne, ratsastettavuus sekä luontainen charmi paikkaavat paljon.

Leppilampi on herkkä, nöyrä, yhteistyöhaluinen hevonen, rohkea ja reipas, sellainen aina iloinen kaikki käy -tyylinen työkaveri. Piti päiväohjelma sisällään mitä tahansa, raudikko yrittää aina parhaansa, mukautuu jokaisen ratsastajan tarpeisiin kuitenkaan tekemättä suoritusta täytenä automaationa itsekseen. Aloittelevan ratsastajan kanssa ori antaa paljon anteeksi korjaten enemmän, taitavamman ratsastajan kanssa Leppilampi taas korjaa koko ajan vähemmän, kunnes työnjako on noin 50-50%. Siinä, missä aloittelija voi ratsastaa vähän sinne päin ja hevonen arvaa ja korjaa loput, kokeneemman ihmisen puolivillaisia apuja, toisen kierroksen vinoutta tai muita huteja raudikko ei enää korjaakaan.

Kouluradoilla Leppilampi tekee hyvin tasaisia suorituksia ilman selkeää heikkoutta. Se on jotenkin hurmaava, hymyilevän, rennon varma oloinen esiintyjä, joka pitää ihmisten katseet itsessään ja usein kiilaa tällä tasaisuudellaan näyttäväliikkeisempienkin hevosten ohitse tuloslistalla. Ori on varma suorittaja, joka tekee hyvin sen minkä osaa. Saman havaitsee hypätessäkin, kapasiteettinsa ylärajallakin ori onnistuu säilyttämään rennon hyväntuulisuuden ja tekemisen helppouden, vaikka erityisesti ratsastaja tietääkin, ettei korkeammille tai teknisemmille radoille ole asiaa. Erikoisesteet eivät Leppilampea jännitä, lyhyet ja vinot lähestymiset hevonen hoitaa yleensä tyylipuhtaasti. Ei tämä nyt aivan ponimaisen ketterä kolikon päällä kääntyjä ole, mutta aivan riittävän ketterä ja nopsa tekemään sijoituksille riittäviä ratoja niin rata- kuin maastoestekokeessa.

Niin hieno, hurmaava esiintyjä, PR-hevonen ja työkaveri kuin tämä onkin, niin orin välitön, mutkaton persoona on silti kaikkein parasta hevosessa. Leppilammesta huomaa, kuinka se nauttii ihmisen seurasta, kiintyy ja luottaa, tekee tuttujen eteen vielä pikkuisen enemmän kuin vieraampien ihmisten. Tämmöiseen persoonaan tykästyy helposti, niin kovin helposti, eikä haittaa ollenkaan jos pikkusormen mukana menikin koko käsi.

Sukutaulu

Päiväkirja

11.03.2023 Uusi koti, kirjoittanut Selja Kostia VRL-14657 (409 sanaa)
En oikein tiennyt miten päin olisin istunut keittiön kirskuvalla puisella jakkaralla, kun yritin olla jatkuvasti vilkuilematta seinällä ontosti tikittävää kelloa. Tuuli oli työmatkalla etelämmässä, joten olin päävastuussa tilasta nyt ainakin jokusen päivän. Ja äkillisen sairastapauksen sekä yleisen pienen työvoimapulan vuoksi kaikki oli tänään pientä hulabaloota. Mutta eivät nämä oikeastaan olleet edes syitä innostuksen ja hermostuneisuuden sekoittamalle olotilalleni. Kaiken kaikkiaan Lumetuvan pihaan oli toimitettu jo 65 eriväristä- ja kokoista suomenhevosta, mutta yhtäkään en voi myöntää odottaneeni niin paljoa kuin tätä tulevaa pakettia.

Lopulta seinäkellon viisarit kolahtivat osoittamaan seuraavaa tasatuntia ja oikeastaan samalla hetkellä puiden välistä alkoi erottaa lähestyvän auton. Pomppasin ylös jakkaralta ja koska en kehdannut juosta, niin pikakävelin pakkasilmaan pelkkä villapaita päälläni ja ensimmäisenä löytämäni saappaat jalassa. Minuutin mies. Tämä oli se syy miksi Harri Sula oli vakiokuljettajamme. Annoin vastahakoisesti miehen parkkeerata rauhassa pihamaalle, ennen kuin menin avaamaan trailerin ovea.

Siinä mä seisoin meidän uuden hevosen, Lempilammen, riimu kädessäni katselemassa hieman hölmistyneenä tuoreinta ostostani. Ori oli juuri niin komea kuin kuvista olin tihrustanutkin ja herran lempeisiin suuriin silmiin olisin voinut upota vaikka koko nainen. Tulokas oli selkeästi tottunut matkustaja, sillä se ei tuntunut olevan matkasta moksiskaan. Tosin olihan ori matkannut "vain" Pohjois-Pohjanmaalta saakka, kun yleensä meille oli etelänveteliltä vähän pidempi matka. Harri oli vain virnuillen jättänyt meidät kaksi seisomaan keskelle pihaa ja kadonnut jo pois samaa reittiä kuin oli tullutkin. Tätä minä en tosin huomannut. Lempilampi tuhahteli hieman ja katseli korvat hörössä ympärilleen, kuin kysyen "mihis minä nyt tulin?". Talutin rautiaan ensitöikseni transsista herättyäni sen uuteen tarhaan hieman jaloittelemaan ja totuttelemaan uuteen kotiinsa. Niin tosiaan, tämä oli nyt ihan oikeasti Lempilammen koti ja elinikäinen sellainen.

Iso tarha oli selkeästi Lempilammen mieleen, sillä se teki ensitöikseen kunniakierroksen komeassa liitävässä ravissa. Näppärästi tuo puikkelehti puiden välistä ja parkkeerasi lopulta itsensä yhteen tarhan nurkkaan nuuhkimaan maata. Naapurissakin herättiin selvästi uuteen tulokkaaseen, sillä aidan toiselle puolen olivat ilmestyneet Rauskin, Hurman ja Kumman uteliaat turvat, jotka kurottelivat naapurin puolelle. Jahka poikien yhteiselo alkaisi sujumaan aidan yli, siirtyisi Lempilampi todennäköisesti juurikin tuon kolmipäisen porukan jatkoksi.

Pakkanen alkoi jo pistellä ikävästi villapaitani lävitse, joten päätin suunnata takaisin sisälle - ainakin hakemaan lisää vaatetta. Ennen sitä päätin vielä huikata Lempilammelle:
"Tervetuloa kotiin Lempilampi! Tai Leppilampi. Tai mikä ikinä sä nyt ootkaan...". Olin kuullut, että kasvattajansa oli kutsunut oria Leppilammeksi, mutta en pystynyt tuon nimen kuullesani näkemään edessäni mitään muuta kuin Mikko Leppilammen. Enkä ollut mikään Suomen viihdealan suuri fani, saatika niiden iänikuisten samojen naamojen, jotka löytyivät joka sarjasta ja elokuvasta. Ehkä keksisin jotakin enemmän omaan suuhuni sopivaa Lempilammesta.

Kilpailukalenteri