Lumetupa

Kaikukärhämä Lind KTK-II, KV-I, EV-II, 2 Star Prospect

	Kaikukärhämä Lind VH23-018-0441	Syntynyt 21.06.2023, Suomi (3-vuotias)
	Suomenpienhevonen, ori	Kasvattanut Lindgård
	Punarautias, säkäkorkeus 146cm	Omistaja Lumetupa, VRL-14657
	Painotukseltaan yleisratsu	Koulutukseltaan Helppo A, 100cm, Helppo
	Kuvat © Narien vapaat, Vapaasti by AK & Pikselit - Tämä on virtuaalihevonen

Ulkona on liian kuuma, kylmä, aurinko häikäisee, hyttyset hyökkäävät kimppuun, kaikki on ikävää. Kakea ahdistaa, omistajalta loppuu huumori. Emänemän luonteenlaatu sekä sen sopimattomuus ulkoilmaelämään näkyvät vahvasti tyttärenpojassa, joka on todella ötökkäherkkä eikä tunnu viihtyvän järin pitkiä ajanjaksoja ulkona oli sää millainen hyvänsä. Suurellakin laidunlohkolla Kake pysyttelee melko tarkkarajaisella, maltillisella alueella portin lähettyvillä olettaen pääsevänsä joka yö sisälle.

Kaken koettelemukset eivät rajoitu orin makuun turhan rajuihin sääilmiöihin. Lukijalle tiedoksi, herran käsitys "rajusta sääilmiöstä" on pellolta aamulla nouseva sumu, normaali kevyt kesäinen tihkusade ja enemmän kuin kymmenen lumihiutaletta kerrallaan. Sisätiloissa hevosparan täytyy kestää karsinanaapurit (Kake asustaa aivan peränurkassa, mahdollisimman yksin), väärään aikaan tarjoillut väkirehut, väärässä nuotissa kahisevan sadeloimen pukeminen sekä muut vakavasti otettavat hevosen elämän henkilökohtaiset tragediat. Naapurit ahdistavat Kakea lähinnä ruoka-aikoina, väkirehuja syödessään ori on äkäinen kaltereiden näykkijä mikäli naapurikarsinan asukas erehtyy rouskintansa lomasta katsomaankaan Kaken gurmeepöperöitä päin. Ruoka-ajat tuntuvat olevan pyhiä myös ajallisesti, tämä kaveri meni ja opetti itse itsensä semmoiseksi ärsyttäväksi minuuttirutiinilla syöjäksi, joka alkaa potkia seiniä välittömästi ruoka-ajan heilahdettua vähänkään johonkin suuntaan. Muissa asioissa Kake ei sentään ole näin pilkuntarkka, kavioiden puhdistusjärjestys on aivan se ja sama, eikä ulos ole kiire. No, sisälle on, mutta yleensä jo ennen varsinaista sisälleottoaikaa.
Vähän huumoria, ripaus oikkujen ymmärrystä, sillä pärjää. Mistään asiasta ei oikeasti synny ongelmaa ellei siitä anna sellaista muodosta, kahisevankin loimen saa puettua kun itse pysyy rauhallisena, rapsuttelee ja lässyttää Kakelle muka ymmärtäväisenä. Sama metodi toimii muulloinkin; jos kengitys venyy, joku tulee vähän lässyttämään, ja talutettaessakin tuulen mukaan lennähtävä pikkuori malttaa jos ei nyt kävellä niin ainakin ravata ihmisen vierellä saadessaan tarpeeksi huomiota osakseen. Ehkä Kake on vain vähän prinsessa.

Liikeihmettä Kakesta ei tullut, estepuolelta löytyy enemmän kykyjä. Kapasiteetiltaan raudikko on varsin tasainen, suurimmat laatuerot löytyvät tekniikasta. Ori kyllä liikkuu perushyvin, yliastunta vain jää niukaksi ja etenkin laukka vähän matalaksi. Hyppytekniikasta löytyy pitkä lista kehuja; Kake avaa hyvin tapaa, käyttää selkäänsä sekä kaulaansa, hypyt ovat tasapainoisia. Kake kantaa itsensä hyvin tehden ammattimaisella varmuudella niin koululiikkeet kuin esteradatkin - minkä Kake osaa, se osaa hyvin.
Mikään ei tietenkään tule ilmaiseksi, eikä Kake ole niin yhteistyöhaluinen tai nöyrä, että tekisi töitä ihan kenen tahansa kanssa. Herkkäkin tämä on, mikä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Ratsastajan vinouden Kake vielä sietää, joskin muuttuen itsekin vinoksi yrittämättäkään tasapainottaa tilannetta. Joustamaton, kova käsi nousee raudikon inhokkilistan kärkeen ötököiden seuraksi, jännittynyt, jarruttava istunta seuraa tiukasti perässä. Ratsastajan jalkojen suhteen Kake on kaikkein ymmärtäväisin, tai kenties se keskittää tarmonsa muun istunnan kauhisteluun. Joka tapauksessa Kaken työskennellessä kanssasi tiedät istuntasi sekä kehonhallintasi olevan hyvällä mallilla.
Hyvä istunta ei riitä, henkilökemioidenkin pitäisi natsata. Se on sitten henkimaailman juttuja se, yksin Kake tietää, millä perustein se ratsastajiinsa tykästyy. Kivaksi katsomansa ihmisen kanssa Kake tekee reippaasti töitä, kuuntelee tarkasti, saattaa vähän kyseenalaistaa esimerkiksi veden läpi juoksemista, mutta tekee kuitenkin. Vähän pöristen, päristen ja jälkikäteen ylitsevuotavan ylpeän oloisena, vaan tekeepä kuitenkin.

Niin paljon kuin kilpailuyleisön huomio Kaken egoa hiveleekin, se ei aina riitä. Matkustaminen ei lukeudu orin lempijuttuihin, päiväkarsinat ovat epäilyttäviä (tiedä sitten, miksi), trailerissa tai rekassa odotteleminen se vasta hirveää onkin! Verryttelyissä saakin kiinnittää tavallista enemmän huomiota rentouden saavuttamiseen, sillä etenkin pitkien matkojen jälkeen Kake liikkuu enempi vähempi itse itsensä niputtaneena turpa nurinperin kääntyneenä. Tai ehkä me vain kisaamme väärissä paikoissa, turhan pienillä areenoilla, Kaken kokiessa vaikkapa olympialaiset arvolleen ja taidoilleen sopiviksi.

Kiitos luonteesta © Lissu T.

Sukutaulu

Kilpailukalenteri