Lumetupa

Helmiahon Riimuhurmio KTK-I, SV-I, 3 Star Prospect

	Helmiahon Riimuhurmio VH20-018-0528	Syntynyt 11.06.2020, Suomi (4-vuotias)
	Suomenhevonen, ori	Kasvattanut Helmiahon Suomenhevoset
	Musta, säkäkorkeus 152cm	Omistaja Lumetupa, VRL-14657
	Painotukseltaan yleisratsu	Koulutukseltaan Helppo B, 90cm
	Kuvat © Narien vapaat & VV / vapaasti - Tämä on virtuaalihevonen

Olipa kerran rasittava pikku hevonen. Sen oikea nimi oli hienosti Helmiahon Riimuhurmio, mutta lempinimellä sitä ei oltu pahemmin siunattu. Rami, Rimppa, Suukiinnikaakki, Nättipoika... rakkaalla lapsella on monta nimeä vai mitä? Kakara voisi olla myös hyvä kuvaamaan Ramin sielun elämää. Suomenhevonen, joka on niin positiivisessa, kuin valitettavasti negatiivisessakin mielessä perinyt luonteensa isältään. Rami on hoitaessa ja taluttaessa yksinkertaisesti ärsyttävä. Nuoresta iästään ja lukuisista yrityksistä huolimatta, Ramista ei ole onnistuttu kitkemään pahoja tapojaan pois. Hoitaessa se napsuttelee milloin mitäkin hammasta, ja kuopii kuopimistaan. Isänsä tapaan se ei ole koskaan kenenkään päälle käynyt, ja kaikki luimimiset sun muut on onneksi pelkkää nuoren orihevosen uhittelua. Taluttaessa se on ihan mukava, silloin, kun sille päälle sattuu, mutta yleisesti vähän höseltäjä ja tammojen perään pörisijä. Ääntä tästä kaverista tosiaan lähtee kuin pienestä tai ehkä vähän isommastakin kylästä, se ei varmasti jää tallillamme vierailijoille epäselväksi.

Ratsastaessa se on vähän sellainen mennään eikä meinata tyyppi. Eikä nyt tarkoiteta sellaista "joo mä nyt tästä vähän meen enemmän eteen, jos voin" vaan ihan sellaista "pysy kyydissä ratsastaja, nyt lähetään." Ja sitten Ramin voikin löytää toiselta puolelta kenttää ruohoa jyystämästä, ja sen mukavan naapurin tätiratsastajan kentänpohjaa maistelemasta. On sillä toki se mukavampikin moodi, jolloin kaikki ei ole niin ylitsepääsemättömän haastavaa. Se vaan sattuu olemaan verrattavissa johonkin albiino koppakuoriaisten yleisyyteen, joten jokainen voi siitä sitten ihan itse jotain päätellä. Askellajit, unohtamatta tietenkään mustaa väriä ja komeaa puff-harjaa, sillä on hienot ja näyttävät, siitä ei voi väitellä, mutta siihen se hienous sitten taitaakin jäädä. Ja silti Helinä sen hyvällä omallatunnolla päätyi ostamaan...

Jos joku odotti jotain parannusta muuhun toimimiseen niin, noup, sellasta ei ole kuulunut eikä näkynyt. Samanlainen tyhjäpää se on kaikessa uitosta maastoiluun. Tammat on syytä pitää loitolla, ja naru turvan ympärillä. Vapaasta oleilusta ilman ihmisiä, mutta hevosseuralla se toki tykkää (kukapa ei tykkäisi) ja sen parasta viihdettä onkin kaverin kiusaaminen. Ja omien loimiensa, riimujensa, ja minkä lie virikkeidensä repiminen.

Sukutaulu

Päiväkirja

Estevalmennus, valmentanut Perho (243 sanaa)
Katsellessani ratsukon alkuverryttelyä estekentällä, mieleeni juolahti vain yksi ajatus: tuo hevonen vie ratsastajaansa jo nyt kuin märkää rättiä. Melkein teki mieli ilmoittaa suoriltaan estevalmennuksen vaihtuvan kouluvalmennukseksi, mutta päätin antaa ratsukolle mahdollisuuden. Ihan ensimmäisenä kehotin ratsastajaa käyttämään istuntaansa enemmän mustan suomenhevosorin vauhdin rauhoittamiseen, sillä useimmiten kovapäisillä suomenhevosilla liika vetämään jääminen aiheutti vain vetokilpailun, jonka ratsastaja hyvin harvoin sattui voittamaan.

Kentälle oli koottu vain muutama este väljillä väleillä, mistä olin valmentajana kiitollinen. Kiireisen hevosen kanssa olisi turhaa alkaa harjoitella tiukkoja välejä ennen kuin vauhti olisi edes jotenkuten järkevästi hallinnassa. Kehotin ratsastajaa tulemaan pitkällä sivulla olevan ristikon ravissa, ja muistutin ravissa pysymisen tärkeydestä. Jos Ramin antaisi nostaa laukkaa miten sattuu heti alkutunnista, ei lopputunnistakaan takuuvarmasti tulisi mitään. Neuvoin tekemään pieniä pidätteitä ohjalla, ja Rami suurista menohaluistaan huolimatta pysyi ravissa.

Muutamien ravihyppyjen jälkeen päästin ratsukon suorittamaan kolmen esteen rataa laukassa. Tehtävänä oli hypätä ensin lyhyellä sivulla oleva ristikko, sitten tulla lävistäjällä oleva pysty, vaihtaa laukka ja suunnata lyhyen sivun kautta pitkällä sivulla olevalle okserille. Painotin erityisesti lyhyellä sivulla käymisen tärkeyttä, sillä vauhdin kasvaessa tiukoista käännöksistä voisi tulla jopa vaarallisia.

Alun kaoottisuudesta huolimatta ratsukko petrasi hyvin rataa suorittaessaan. Ratsastaja muisti hyvin olla vetämättä, jolloin Ramikin kuunteli pidätteitä herkemmin. Neuvoin ratsastajaa istumaan satulaan hieman normaalia pidempään ennen estettä, jotta Rami ei pääsisi singahtamaan raketin lailla heti ohjaa saatuaan.

Lopputunnista olin hyvin tyytyväinen ratsukon kehitykseen valmennuksen aikana. Muistutin vielä jatkoa ajatellen pienten pidätteiden ja istunnan tärkeydestä Ramin tyylistä, vauhdikasta hevosta ratsastaessa ja päästin ratsukon pitkien loppukäyntien jälkeen viileään talliin jäähdyttelemään.

Irtohypytystä Storywoods Dressage Centerissä 06.05.2023, kirjoittanut Tuuli Kostia VRL-14657 (547 sanaa)
Olimme olleet Ramin ja Tossun kanssa vierailemassa Keski-Suomessa useammassa tapahtumassa, kun bongasin ilmoituksen irtohypytystapahtumasta Etelä-Pohjanmaalla. Niinpä kotimatka takaisin pohjoiseen tehtiin nyt pienen lenkin kautta.

Saavuimme orien kanssa Storywoodsin upeille tiluksille hyvissä ajoin. Luokkamme alkaisi vasta 12.00, joten meillä ei ollut mikään kiire sukia oreja edustuskuntoon ennen maneesiin suuntaamista. Rami kävi tapansa mukaan kierroksilla heti kun pääsi ulos trailerista ja ilmoitti varsin kovaan ääneen läsnäolostaan. Olimme parhaamme mukaan yrittäneet parkkeerata kauas muista, mutta siitä huolimatta Rami onnistui bongaamaan vähän matkan päästä tamman, jonka perään kiljua ja pöhistä. Onneksi Einolla oli tiukka ote orin suitsista. Jahka mies sai köytettyä Ramin trailerin kylkeen, niin alkoi sukiminen - tai pitäisikö puhua jo melkein ninjailusta. Eino väisteli Ramin louskuttavia hampaita todella vaivattoman näköisesti samalla kun suki orin mustaa karvaa läntti läntiltä puhtaammaksi.

Kävimme kävelemässä hevosten kanssa vähän matkaa läheisellä hiekkatiellä, jotta suurimmat energiat saatiin purettua - kylläkin lähinnä Ramista. Onneksi Tossun läsnäolo tuntui rauhoittavan nuoremman Ramin kierroksia ja takaisin tallille päin käppäillessämme Rami oli jo aika letkeä kaveri. Tiesin toki, että tilanne muuttuisi taas muiden hevosten ja ihmisten läsnäolosta.

Ramin vuoro oli vasta Tossun jälkeen, joten suuntasin itse Tossun kanssa maneesiin ja jätin Einon Ramin kanssa trailerille. Rami oli kuulemma suorittanut viimehetken vesitankkaukset ennen estradille astumista. Lopulta tuli Ramin vuoro ja heti ensitöikseen ori ilmoitti itsestään kuuluvalla äänellä astuessaan maneesiin. Näin muutaman katsojan saavan pienimuotoisen sätkyn Ramin toitotuksesta. Työnjakomme oli, että Eino ohjailisi Ramia ja minä korottaisin esteitä. Eino teki ensin kierroksen maneesin ympäri, jotta Rami tietäisi mihin sitä on tultu. Eipä Rami malttanut hirveästi keskittyä siihen missä oli pitäessään meteliä ja showta miltei jatkuvalla syötöllä.

Viimein Eino päästi Ramin kujalle, jonka esteet olivat 70cm korkeudessa. Huomasi heti, että ori oli vähän pihalla päivän agendasta, sillä se ei oikein saanut tahditettua askeliaan esteiden väliin, vaan otti hassun näköisiä puoliaskelia ja loikkia niiden välillä. Esteet tuntuivat ylittyvän vain nipinnapin huonoista askelista johtuen. Olin pettynyt orin ensimmäiseen kierrokseen, sillä 70cm ei pitäisi olla Ramille mikään haaste.

Eino sai Ramin hämmästyttävän hyvin kiinni ensimmäisen kierroksen jälkeen. Niinpä mies lähetti Ramin heti seuraavalle kierrokselle. Nyt Rami oli saanut jo enemmän fokusta tekemiseensä ja 70cm esteet ylittyivät vaivattomasti. Paitsi viimeinen. Rami teki äkkijarrutuksen ennen viimeistä estettä ja näin ollen jäi hämillään viimeisen ja toiseksi viimeisen esteen väliin pyörimään. Lähdin oitis purkamaan viimeisen esteen orin tieltä ja Eino hölkkäsi ottamaan orin narun päähän kiinni. Kuja oli aluksi sujunut niin hyvin, että hieman harmitti, mutta annoimme orille vielä kolmannen mahdollisuuden.

Tiesin tämän olevan viimeinen kierros. Olin ajatellut, että olisimme saaneet korotettua esteet viimeiselle kierrokselle jo 90cm saakka, mutta tänään näytimme pitäytyvän turvallisessa 70cm korkeudessa. Toivoin kovasti, että Ramin viimeinen kierros sujuisi, jotta saisimme lopettaa kaikesta huolimatta kivaan pieneen onnistumiseen. Näin jo Einonkin eleistä, että kun tämä lähetti Ramin viimeistä kertaa matkaan niin hän toivoi kovasti Ramin onnistuvan. Kaikesta aikaisemmasta häslingistä huolimatta ori lähti selkeästi kovalla itsevarmuudella kujalle. Vauhti oli ehkä jopa turhan kova. Siitä huolimatta Rami sai sovitettua askeleensa esteiden väliin ja leiskautti esteiden ylitse. Toiseksi viimeisen esteen kohdalla ilmavaraa tuntui jäävän hurjasti, joka sai hymyn hieman karkaamaan suupielilleni. Lopulta viimeinenkin este oli ylitetty onnistuneesti ja Rami sai minulta sekä Einolta runsaat rapsutukset tästä hyvästä.

Tänään ei siis selkeästi ollut Ramin päivä, mutta olin iloinen viimeisen kujan onnistumisesta. Tulevaisuudessa treenaisimme entistä enemmän irtohypytystä, erityisesti vieraissa paikoissa. Ja olihan meillä jo pidempi reissu takana, joten osa tämänpäiväisestä menisi varmastikin väsymyksen piikkiin.

Kilpailukalenteri