Mitä saadaan, kun yhdistetään kuvankaunis valkea andalusialainen toisesta kuningaskunnasta ja Hankalan peräkammarin poika? Täydellinen jästipää. Nessie on todellinen kiukuttelija, eikä tee yhtään mitään mikä ei häntä juuri satu kiinnostamaan. Onneksi tunteiden näyttäminen jää uhittelu tasolle, eikä isänsä tavoin ole heti iskemässä hampaita käsittelijän käteen.

Nessie on äänekäs kaveri ja ori tekee nopeasti selväksi missäpäin kuljeskelee. Kaikesta on pakko huudella ääneen ja kaikkia pitää tervehtiä kuuluvalla äänellä. Hyviin korvatulppiin kannattaa investoida oriin kanssa tai kuuroutuu ennen eläkeikää. Muutoin ori on leikkisä ja on usein härnäämässä laumatovereita. Päitset, loimet ja kaikki irtoava lähtee nopeasti päältä itseltä tai muilta. Orilla tuntuu olevan aina virtaa asian hyvässä kuin pahassa puolessa.

Hoitaessa pysyy paikoillaan, mutta sukuvikana korvat takaviistossa aamusta yöhön. Häntä heiluu puolelta toiselle ja kavioita ei noin vaan nostella ylös. Varusteet antaa pukea asiallisesti päälle. Tietyissä tilanteissa ori antaa kaiken tehdä kerralla nätisti, mutta välillä on päiviä kun mikään ei kiinnosta. Huonoina päivinä jalat pysyvät visusti alustaa vasten, tirpa nousee kattoon ja etujalat huitoo sekä takajalat iskee. Käsitellessä on hyvä olla määrätietoinen, mutta johdonmukainen ja reilu.

Siinä missä Nessien isä ja emä olivat jokapaikanhöyliä, tuntuu orille löytyvän yksi kutsumuslaji: ratsujousi. Kokoamiskykyä tai kokoamisintoa ei ole piiruakaan. Tai ratsastajan täytyy olla äärimmäisen taitava, että pystyy pitämään kivakoulu asennetta yllä. Nessiellä on lyhyt pinna, että jatkuva auttaminen saa orin kaviot liimautumaan hiekkaa vasten. Tarvitaan totaalinen nollaus tai muuta mukavaa väliin, että suostuu uudestaan yhteistyöhön.

Onneksi ori on äärimmäisen nopea ja kestävä, että matkaratsastus ja ratsujousiammunta taittuu vikkelältä hevoselta hyvin. Samoin Nessie on hyvä hyppäämään ja taitaa olla linnan ainoa hevonen, joka nauttii esteiden hyppäämisestä. Vauhtia, voimaa ja intoa orista ei puutu. Tarvitaan vain yhtä rämäpäinen ratsastaja!

Kiitos luonnetekstistä © Raituva

Nessiellä on +1-polvinen suku virtuaalimaailmassa.
Isälinja: Dark Souls
Emälinja: Seawater Mermaid HS

ii. Dark End oli yhtä vaikea ja omalaatuinen tapaus kuin ainoa orivarsansa Dark Souls on. Yönmusta 177 cm korkea friisiläisori Dark End syntyi Hankalan linnan nummille ja otti heti lauman johtajuuden itselleen. Hyvin vaikeasti käsitellä ja aggressiivinen hevonen otti lääniherran huomion. Hevosesta yritettiin saada maatalous töihin soveltuvaa työkumppania, mutta ori tykkäsi potkia käsittelijän mustelmille ja purra kädet verille. Lääniherra osti hevosen pilkka hintaan ja vei tämän elävän ruttolaisen linnaansa ritareiden käsiteltäväksi. Hevonen levitti kauhua ja edes parhaimmat ritarit eivät pysyneet orin selässä. Ainoa paikka, jossa hevonen osasi käyttäytyä oli turnajaiset. Siellä hevonen osasi vähän käyttäytyä paremmin, että oli aivan ratsastettavissa. Kuitenkin Dark End sai nimensä veroisen päätöksen, sillä tämän päätettiin päästää vapaaksi Lumottuun Metsään. Linna ei yksinkertaisesti voinut pitää liian vaikeaa hevosta. Kuitenkin ennen päätöstä Dark Endille päätettiin antaa yksi mahdollisuus astuttamalla linnan lauhkein tamma. Lopputulos ei ollut kenenkään suosikki, nimittäin varsasta tuli yhtä pirulainen kuin isänsä oli.
iii. Pimeys oli iso 178 cm korkea musta friisiläisori ja toimi Hankalan maatilalla talonpoikien käytössä. Pimeys rakasti peltotöitä ja naapurin pojat kävivät useasta lainaamassa hevosta harjoituksia varten. Pimeys rakasti sitä, kun pääsi niitylle laukkailemaan ja pikkupojat miekkailivat toisiaan vastaan puumiekkojen kanssa. Pimyes osasi olla kuitenkin hieman vihamielinen, jos toinen hevonen tuli liian lähelle tai tuntematon hevonen asteli orin reviirille. Ihmisiä hevonen kunnioitti, mutta silti vihoitteli pienistä asioista, kuten kengitys tai varustaminen. Turnajaisissa Pimeys ei päässyt käymään kuin vetojuhtana viemässä ritareita paikasta toiseen.
iie. Amina oli musta 155 cm korkea friisiläistamma on eli samalla tilalla Pimeys nimisen friisiläisorin kanssa. Maatilan omistaja oli rakastunut totaalisesti näihin mustiin hevosiin, että shiret ja muut raskaat hevoset jäivät peltotöissä toisiksi. Amina oli lempeä hevonen, mutta osasi välillä olla tammamainen tapaus kiukuttelemalla turhan päivisistä asioista. Amina rakasti tarhassa riehumisesta ja tamma harvemmin jaksoi olla paikoillaan kauaa. Siksi tammalla käytiin Pimeys nimisen orin kanssa pitkillä maastolenkillä ja naapurin pojat harjoittelivat asetaitoja ratsain Aminan kanssa. Amina oli rohkea, tempperamenttinen ja lahjakas tamma, että maatilan omistajaa harmitti, kun ei myynyt hienoa hevosta ritareiden käyttöön.
ei. Soulmate oli Hankalan linnassa kasvanut turnajaistamma. 165 cm korkea musta puhdasverinen friisiläistamma oli raskas rakenteinen ja jaksoi kantaa kaikki ritarit selässään sekä teki niin kuten käskettiin. Soulmate oli etenkin uusien ritareiden suosikki turnajaisissa ja harjoituksissa, sillä Soulmate ei ikinä pettänyt lupauksiaan toimia luotettavana ratsuna. Tavattoman rohkea tamma ei pelännyt ylittää tuliestettä turnajaisareenalla ja yksi ritari kertoi nähneensä lohikäärmeen maastolenkillä eikä tamma pelästynyt karjuvaa petoa.
iei. Soul oli ristiretkiltä tuotu aarre Hankalan linnalle. Soul niminen puhdasverinen friisiläisori oli 179 cm korkea ja rakenteeltan vankka sekä kestävä. Ori jaksoi kantaa ritarit läpi nummien ja luonteeltaan Soul oli hyvin säyseä, mutta reviiritietoinen. Ori ei kestänyt, että tuntemattomat hevoset tai ihmiset tulivat liian tuttavallisesti hänen lähelleen. Lääniherran poika aloitti kouluttaa nuorta oria ja myöhemmin siirsi tehtävän hänen oppipojalleen, joka myöhemmin lyötiin ritariksi, kun oppipoika voitti kuninkaan turnajaiset Soul hevosensa kanssa. Voitto oli ansaittu, sillä harjoittelu orin kanssa ei ollut helppo. Alussa oli paljon tippumisia ja epäonnistumisia, mutta oppipojan harjoitellessa omassa rauhassa niityllä sujuivat asiat paremmin. Soul pysyi linnalla kuolemaansa saakka ja oppipoika osti Soulin ritariltaan omaksi hevosekseen. Soul eli hyvin vanhaksi ja jätti muutamia hienoja hevosia linnalle.
iee. Agravain oli linnalle syntynyt friisiläistamma. Korkeutta löytyi 163 cm ja väriltään hieman rusehtava ei kuitenkaan rautias. Agravain oli oman elämänsä ruhtinas eikä hirveästi antanut muiden hevosten pomotella itseään tai edes ritareiden komennukset eivät menneet tamman kuuleviin korviin. Agravain nöyryytti useampaa oppipoikaa heittäytymällä hyvin hankalaksi, mutta miespuolisten ritareiden kanssa tamma tuli huomattavasti paremmin toimeen. Agravain toimi turnajaisratsuna linnalla ja kävi muutaman oppipojan kanssa Keski-Maalla ja kaukana pohjoisessa kilpailemassa. Agravain oli hyvin kestävä ja nopea friisiläistamma. Agravain eli hyvin tapahtuma rikkaan elämän linnanmailla.

Kiitos sukuselvityksestä © Raituva

21.09.2021 - Cresthill Baroques, Korealainen rata : 7 / 8
21.09.2021 - Cresthill Baroques, Puolalainen rata : 4 / 8
21.09.2021 - Cresthill Baroques, Unkarilainen rata : 2 / 8
22.09.2021 - Cresthill Baroques, Korealainen rata : 8 / 8
22.09.2021 - Cresthill Baroques, Puolalainen rata : 4 / 8
22.09.2021 - Cresthill Baroques, Unkarilainen rata : 6 / 8
23.09.2021 - Cresthill Baroques, Korealainen rata : 5 / 8
23.09.2021 - Cresthill Baroques, Puolalainen rata : 4 / 8
23.09.2021 - Cresthill Baroques, Unkarilainen rata : 6 / 8
03.10.2021 - Kontola, Unkarilainen rata : 6 / 14
03.10.2021 - Kontola, Korealainen rata : 10 / 14
03.10.2021 - Kontola, Puolalainen rata : 4 / 14
04.10.2021 - Kontola, Unkarilainen rata : 2 / 14
04.10.2021 - Kontola, Korealainen rata : 5 / 14
04.10.2021 - Kontola, Puolalainen rata : 3 / 14
05.10.2021 - Kontola, Unkarilainen rata : 3 / 14
05.10.2021 - Kontola, Korealainen rata : 7/ 14
05.10.2021 - Kontola, Puolalainen rata : 5/ 14

20.12.2020 - Hankalan linna, Barokkivarsat [1] : HY (Tuomari, Marjahilla)
14.04.2021 - Encore, Harvinaiset varsat [2] : EO-sert (Tuomari, Lissu)
20.05.2021 - Ansamaa, Varsat : HY (Tuomari, Marjahilla)
22.05.2021 - Rowan Parks, Varsat : HY (Tuomari, Kics)
02.06.2021 - Vinterhus, Barokkivarsat : LKV EO-sert (Tuomari, Lissu)
22.06.2021 - Hankalan linna, Varsat : EO-sert (Tuomari, Tuulia)
20.09.2021 - Hankalan linna, Rakenne orit : EO-sert (Tuomari, Jesse)
[1] Kaula paksu ja pää hitusen pieni. Onnistuneet jalat ja sopusuhtainen runko.
[2] EM: Persoonallisuus

  Ensikosketus 19.10.2021,    kirjoittanut Raituva (308 sanaa)
Oli erittäin yllättävää, että Yren tahtoi nousta Nessien selkään ja vielä edustaa Atwaterin arvoturnajaisissa. Oli pakko kysyä oliko veljeni täysin varma ideansa kanssa. Muistan kuinka hän juoksi kauhuissaan takaisin linnalle tiputtuaan Walacin selästä. Tamman meripihkan värisistä silmistä oli paistanut pahuus eikä Yren ole sen jälkeen noussut vaikeiden hevosten selkään. Onneksi hänellä oli hyvän mielen hevonen Robin toisena hevosena.
“Tottakai”, Yren nyökkäsi ja nousi kevyesti Nessien selkään. Tässä vaiheessa musta ori pysyi vielä rauhallisena, mutta tyyneyden alla velloi myrsky. Tämä oli hyvin tyypillistä Dark Soulsin jälkeläisille: jos myrsky ei alkanut heti, se lähti vähin äänin liikkeelle ja pian olisi kunnon kaaos pystyssä.
En tiedä tarkalleen mitä oli tapahtunut, mutta Yren kannusti mustan nuorukaisen raviin ja lähti lämmittelemään nurmikentällä ilman ongelmia. Ilma oli pakkasen puolella ja Yren sai lämmitellä huolella huurteisella niityllä. Oli suorastaan kamala katsella kuinka Nessie ravasi selkä notkolla ja kaula korkealla, ja korvat hörössä eteenpäin. Vauhtia, voimaa ja kestävyyttä löytyi, mutta ei tuota ollut kiva katsella. Sisäisesti oli tunne, että nuori ori kärsii, vaikka tuo innokkaana eteni jousiammuntaradalla. Kyllä itse tulisin laittamaan orin vielä pakettiin, halusi Nessie sitä tai ei.
“Koita vähän asettaa ja taivuttaa ympyrällä”, purin hammasta neuvoessa. Yren teki pyydettyä ja Nessie otti vähän rennompaa muotoa, mutta vain vähän. Yrenin pyytäessä enemmän pukitti Nessie välittömästi. Joko selkeä ja niska oli kireällä tai sitten ei vain huvittanut.
Maastoradalla näin vain vilauksen siitä kuinka varmajalkaisesti ja nopeasti Nessie eteni. Kuopat ja montut eivät askelta harhauttaneet sekä vauhti pysyi tasaisena - tasaisen kiihtyvänä tarkemmin.
“Mitkä ovat tunnelmat?”, kysyin vienon hymyn kanssa.
“Hyvät. Ei tämä nyt niin järkyttävää ole”, Yren vastasi ja hyppäsi alas satulasta.
“Saanko kokeilla?”, nappasin ohjat ja silitin orin hikistä kaulaa. Tähän Yren nyökkäsi.
“Jos rento loppuverkka, niin pääset takaisin talliin”, hymyilin viekkaasti ja otin käyntiin. Yhtä tönkkö ja ripeä askelinen hevonen kuin Dark Souls. Tästä orista tulisi kunnon projekti, vaikka niitä tallissa riitti suomenhevosista outoihin risteytyksiin.