"Kiltti pikkutamma melkeinpä mihin tahansa aktiviteettiin!" - Näin kasvattajansa oli Mimmiä kuvaillut, eikäpä tuo nyt hirven vihkoon väitteensä kanssa mennyt. Mimmin sydän tuntuu olevan täyttä kultaa, eikä tuo pieni ponimus ole eläessään tarkoittanut pahaa.

Lajitovereidensa kanssa Mimmi tuntuu olevan kaikkein fiksuimmillaan. Siltä löytyy sellaista tunneälyä muiden hevosten kanssa mitä monelta ihmiseltäkin tuntuu puuttuvan. Mimmi huomaa kyllä heti jos kaverilla on huono päivä ja osaa toimia toiselle mieluisimmalla tavalla. Jotenkin ihmeessä tamma tietää pitääkö sen antaa ennemmin tilaa toiselle kuin hakeutua läheisyyteen henkiseksi tueksi. Rautias jakaa monet tunnetilat yhdessä lajitovereidensa kanssa ja on ehkä siksi myös hirmuisen herkkä stressaantumaan tilanteista, joissa muut hevoset stressaantuvat tai pelkäävät esimerkiksi jotain. Toisaalta ihan yhtä lailla Mimmi jakaa myös ne ilon ja riemun hetket, kun tarhassa juostaan kaverin kanssa pukkilaukkaa onnesta soikeana. Mimmi siis elää ja hengittää laumansa läsnäoloa. Onneksi se ei kuitenkaan koskaan ole oppinut panikoitumaan myöskään yksinolosta, vaan pärjää itsekseenkin. Pidemmällä aikavälillä hevoskaveri on kuitenkin tammalle ehdoton. Myös uudet hevostuttavuudet otetaan aina avosylin vastaan. Kuten oikeastaan kaikki muutkin eläimet ja ihmiset.

Hoidokkina Mimmi on hirmu kiva niin kauan kuin sitä on joku tarpeeksi napakka tyyppi vahtimassa. Selkäänsä ei kuitenkaan siedä tälle tammalle kääntää ellei halua pieniä yllätyksiä päiväänsä. Mimmi on oppinut huomaamaan ne juuri sopivat hetket, kun ihmisen vahtiva silmä välttää ja on täydellinen aika pienelle kepposelle. Milloin se on kuppien nurin kaatamista, riimunnarun solmun aukaisemista tai avoimesta karsinan ovesta livahtamista. Ja aina tuo tammankoltiainen jaksaa vain keksiä lisää entistä mielikuvituksellisimpia kujeita. Meidän ihmisten onneksi Mimmi ei kauaa sitä hauskuutta jaksa, vaan luovuttaa esimerkiksi karkureissuillaan aika nopeasti. Varusteet on Mimmille ihan jees ja se on tottunut monenlaiseen härpäkkeeseen loimista tonttuhattuun. Toki joskus kohdalle osuu niitä päiviä kun ei vaan huvittaisi ja pientä venkoilua esimerkiksi suitsien vastaanottamisessa voi esiintyä. Mutta eipä tamma tätäkään jaksa kauaa, vaan antautuu hyvin nopeasti julmalle kohtalolleen. Eläinlääkäri ja kengittäjä menevät siinä missä muutkin hoitotoimenpiteitä suorittavat henkilöt. Hirmu hienosti tamma antaa koskea itseään kaikkialta ja jaksaa seistä paikallaan.

Koulukiemurat suoriutuvat Mimmiltä tasaisen varmasti aina Helppo A tason juttuihin saakka. Tamma kantaa itsensä kivasti ja kuuntelee hyvin apuja. Mimmi on aina ollut hieman toispuoleinen taipumaan, mitä tosin voi vähentää aktiivisella jumpalla. Askellajit ovat kaikki todella reippaita, eikä Mimmi aina malttaisi hidastaa vauhtia, mutta kyllä siltä jarrut onneksi löytyy. Tamman töppöjalat eivät tee käynnistä tai ravista hirveän hankalia istuttavia, mitä nyt ne ovat perinteisen ponimaiset. Sen sijaan laukassa on omat haasteensa. Mimmillä on hyvin lyhyt ja reipastahtinen laukka, jonka tahdista kiinni saamisessa monilla on ongelmia. Tammalla ei siis ole oikeastaan rahkeita loistaa kouluaitojen sisällä, mutta se on sellainen tasaisen hyvä suorittaja.

Esteet ovat sitä Mimmin lempparipuuhaa. Pienen suomitamman moottori ottaa herkästi kierroksia siitä kaikesta onnesta ja ilosta, jota esteiden loikkiminen Mimmille tuottaa. Vauhti on siis oikeastaan joka kerta taattu. Jarruja saa alkuun hieman haeskella, mutta niiden kerran löydyttyä ne pysyvät monesti mukana menossa loppuun saakka. Ponnistus on kivan napakka ja osan ponnistuspaikoista tamma osaa katsoa ihan itsekin, mutta kaipaa välillä siinä ihmisen tukea. Erityisesti haastavammilla esteillä Mimmi luottaa paljonkin ratsastajansa näkemykseen. Uusintaradat ovat se Mimmin vahvuus esteratsastuksessa. Tamma kääntyy kuin kolikonpäällä pienen kokonsa ja hyvän tasapainonsa ansiosta, jonka jälkeen on hyvä ottaa reipas spurtti. Jo muutenkin pienet laukka-askeleet on helppo sovittaa esteiden väliin.

Maastoesteillä Mimmillä on ihmeellinen tapa alkaa kyttäilemään esteitä heti jos ne ovat yhtään isompia. Pienillä risuesteillä homma pysyy vielä mukavana ja mutkattomana iloisena päästelynä. Mutta kun esteiden koko kasvaa, kasvavat myös Mimmin energiatasot. Se on varmaankin se kaikki vauhdin, esteiden ja maaston summa, että tamma voi muuttua pahimpina päivinään hyvinkin reaktiiviseksi tapaukseksi, joka jatkaa mörköjen näkemistä vielä suorituksenkin jälkeen. Onneksi on myös niitä kivoja päiviä tasapainottamassa, kun möröt ymmärtävät pysyä koloissaan ja ratoja saadaan suoritettua hyvällä fiiliksellä.

Muutoin maastossa Mimmillä ei ole taipumusta kyttäilyyn tai ylenpalttiseen stressaamiseen. Se on aika lungi kaveri, jonka voi laittaa nokkahevoseksi, hännänpääksi tai niiden kahden kinaajan väliin sovittelijaksi. Se pitää yllä selkeästi reippaampaa tahtia kuin kentällä ja viihtyy maastoreiteillä, mutta myöskään pienemmän vaihteen vaihtaminen tai jarrujen löytäminen ei ole ongelma. Tamma on todella ketterä ja tasapainoinen, joten ehdottomasti oiva valinta kiipeilyretkille tai muille epätasaisemmille reiteille. Mimmi tuntuu tykkäävän kun saa keholleen ja jaloilleen hieman haastetta haastavammista reiteistä. Tällöin ei ole kiire, vaan pätkät suoritetaan tasaisen varmasti.

Lastaus on ehdottomasti Mimmin bravuuri, tätä taitoa kehtaa esitellä aina vierailuillakin. Piekkari sujahtaa ilman mitään mutinoita koppiin niin taluttajan perässä kuin omin nokkinensa lähetettynäkin. Saatat saada hieman hapanta naamaa, jos kopissa ei odotakaan mitään herkkua, kuten Mimmillä on tapana aina olettaa, mutta happaman naaman voi sivuuttaa seurauksitta. Kyllä Mimmi kaunansa ehtii unohtaa jo ennen seuraavaa pysähdystä. Pitkät matkat koettelevat muuten niin nätisti matkustavan tamman hermoja aina ajoittain. Kukapa ei väsyisi pitkään seisoskeluun ahtaassa kopissa? Tylsistymisen iskiessä Mimmillä on tapana ilmoittaa mielentilastaan vaativan sävyisellä seinien koputtelulla. Heti pienen jaloittelutauon saatuaan neiti kuitenkin jatkaa matkaa jälleen varsin mielellään. Matkustuskaveri tuntuu onneksi monesti vähentävän tätä tylsistymisen riskiä (varsinkin jos matkassa on mukana joku vanha juorukaveri, jonka kanssa käydä läpi kylän kuulumiset) ja pidentävän vaadittujen pysähdysten väliä. Lyhyet matkat onneksi taittuvat ilman välistoppeja. Mimmi on siis mitä mainiointa matkustusseuraa muillekin lajitovereilleen, kunhan muistaa säännöllisin väliajoin verrytellä.

Kisapaikat ovat luonnollisestikin vähän jänniä Mimmille, mutta hevoskaverin läsnäolo, ihmisen rauhallisuus sekä varmuus ja esimerkiksi kisakenttään etukäteen tutustuminen lievittävät stressiä. Parhaimmillaan mukana onkin hyvin keskittynyt, rauhallinen ja itsevarma tamma, jonka kaikki huomio on suorittamisessa ja omassa ihmisessä. Kehnoimmillaan taas tammalla ei ole keskittymiskykyä ollenkaan ja se tuntuu olevan aivan hukassa. Onneksi noita parempia päiviä taitaa olla tilastollisesti enemmän.

Mimmillä on 3-polvinen suku virtuaalimaailmassa.
Isälinja: Kaarnan Salaliitto - Liljan Satuprinssi - Lumiprinssi
Emälinja: Routaruusun Hienosokeri - Vienovalkea AK - Taatelin Suklaasuudelma

i. Kaarnan Salaliitto on vauhdikas, voikko pienhevosori. Komea ulkomuodoltaan: vahva pienhevosori. Lalli on hieman haastavampi käsitellä ja ratsastaa, mutta potentiaalia löytyy, kun oikea kuri herralle löytyy. Saariston orilauman johtaja ja tämä ori on varmasti jäänyt kaikkien oppilaidenkin mieleen!
ii. Liljan Satuprinssi oli pienhevosori parhaimmillaan. Upea kimo ja vantterat piirteet. Se kisasi erinomaisesti Helppo A-tasolla ja vauhdikkaasti ylitti esteetkin. Luonteenpiirteistä ei historia tarkemmin kerro. Ori jätti harmillisesti vain kolme varsaa, vaikka tästä olisi saanut hienoa jalostusmateriaalia vaikka kuinka paljon.
iii. Lumipirinssi oli liljalaisia kantahevosia. Kimo ja rehti hevonen, joka oli todellinen koulusuorittaja. Sillä oli tasaiset liikkeet ja oripoika nautti reissaamisesta ympäri Suomea. Tältä prinssiltä jäi ainakin kuusi varsaa.
iie. Kevät Taika ei jättänyt mitään epäselväksi niittäen elämäsä aikana mahtavan kasan meriittejä. Se oli luonteeltaan sekoitus vanhempiaan, huippusuorittaja, mutta satunnaisesti omapäinen ja haastava. Hyvin rakentunut runko ja tasapainoiset jalka-asennot, sekä riittävä stamina pitivät Taikan kisauran käynnissä pitkään. Taika jätti neljä jälkeläisetä: yhden tamman ja kolme oria.
ie. Kaarnan Sateenkari oli kaunis, pienhevoskokoinen voikko. Se kisasi hienosti KRJ- ja ERJ-kisoissa Helppoa A:ta ja 90cm rataa. Piskuinen tamma jättä yhden jälkeläisen ja eli rauhaisan elämän.
iei. Tuhatkauno, upea pieni voikko ori, todellinen herrasmies ja kuuliainen ratsu. Mainio, voimakas rakenne mahdollisti sen kisaaminen, niin ratsuna kuin valjakkopuolellakin. Innokas ja postiivinen luonteeltaan.
iee. Sipsutus oli suurikokoinen tamma, 160cm säältään ja tämä mahdollisti sen pärjäämisen 100cm-esteradoilla. Ruunivoikko jätti neljä hyvärakenteista jälkeläistä. Tarkempaa luonnekuvausta ei ole saatavilla.
© kasvattaja

Jälkeläiset
02.11.2021 - t. Saariston Sikuri, i. Saariston Tuhat

  Otsikko 00.00.0000,    kirjoittanut Kirjoittaja
Lorem ipsum